Salvos

Hirsien liitoskohtaa kutsutaan nimellä salvos ja niiden tekekeminen oli meillä tänään edessä. Homma lähti liikkelle siten, että mittasimme ensin takaseinän alimman puun tarkasti paikalleen. Puu piti asemoida keskelle satulaa ja myös pituussuunnassa keskelle sivuseiniä siten, että ylitys on molemmilta puolilta seinää samanlainen.

Kuva 1. Puun asemointi.

Kun puu oli asemoitu oikeaan paikkaan, niin seuraava vaihe oli salvoksen piirtäminen. Piirtämisessä käytetään käytetään erikoistyökalua, jota kutsutaan nimellä tarkkuuskynävara. Tarkkuuskynävara muistuttaa harppia, jossa on kaksi vatupassia. Vatupassien avulla harppi saadaan pidettyä piirtämisen aikana pystyssä molempiin suuntiin. Piirtäminen on erittäin kriittinen vaihe, joten se kannattaa tehdä huolellisesti! Huonosti tehty piirtovaihe saattaa pahimmassa tapauksessa pilata koko hirren. Tarkkuuskynävaran käyttö on aluksi aika hankalan tuntuista, mutta muutaman salvoksen jälkeen siihen tulee kyllä rutiinia ja homma alkaa sujua.

Kuva 2. Eräs malli tarkkuuskynävarasta.

Piirtämisessä käytetty harppiväli saatiin mittaamalla korkus pölkkyperustuksen päältä halkaistun hirren pintaan. Korkus oli molemmissa nurkissa 14cm. Salvoksessa käytetään ns. alivarausta, jossa nurkan kohdalla varaus piirretään noin 6mm pienemmäksi kuin hirren varauksessa. Koska meillä oli kyseessä alin hirsikerta, niin hirren varausta ei tarvinnut piirtää, pelkästään salvokset. Harppiin asetettiin piirtoväliksi 14cm - 0,6cm = 13,4cm, jolla saatiin piirrettyä haluttu alivaraus salvokseen.

Kuva 3. Pirretty salvos.

Tarkkuuskynävaran avulla kopioidaan ylemmän hirren muoto alempaan. Piirtäessä siis kopioituu kaikki hirren pinnassa olevat muodot esim. oksankohdat. Tarkkuuskynävara tekee molempiin hirsiin piirtojälken kerralla, mutta vain ylemmemmästä hirrestä työstetään puuta pois. Alempaan hirteen tuleva piirtojälki auttaa meitä vain asemoimaan hirsi uudelleen täysin samaan kohtaan.

Seuraava vaihe oli salvoksen sahaaminen. Salvosten työstöä varten hirsi nostetaan pois paikaltaan pukkien päälle ja käännetään "selälleen". Ensimmäinen vaihe salvosten tekemisessä on se, että salvosten reunat työstetään tarkasti taltalla tai ns. monityökalulla. Työvaihe ehkäisee sen, että reuna ei repeä/tikkuunnu sahattaessa sitä moottorisahalla.

Kuva 4. Multitool-työkalu.

Reunojen rajaamisen jälkeen otettiin käyttöön moottorisaha, jolla tehtiin ensin salvoksen karkea puun poisto. Sahaus suoritetaan kuudessa osassa molemmin puolin runkoa. Ensin sahattiin salvoksen sivut noin puoleen väliin puun paksuutta ja lopuksi salvoksen pohja (tai oikeammin yläpuoli) pistosahaamalla. Jos sahaus onnistuu hyvin, niin tuloksena siitä irtoaa yhtenäinen puupala.

Karkean irroituksen jälkeen salvosta muotoillaan laipan kärjellä. Tavoitteena on saada piirretyn alueen mukainen pala irroitettua mahdollisimman hyvin. Salvoksen muotoa voi tarkistaa esim. vatupassin sivulla, että salvos ei jää "kantamaan" mistään kohtaa. Hyvin tehty salvos on kuppimainen ja siellä on liitokselle painumistilaa/eristystilaa.

Kuva 5. Salvoksen sahaus.

Kun salvoksen muoto on saatu moottorisahalla lähelle valmista, niin loppusilaus tehdään taltalla. Työvaiheessa voi käyttää tasapäistä talttaa tai kourutalttaa. Taltan avulla saadaan salvokseen viimeistelty jälki. Talttauksen jälkeen hirsi voidaan asettaa paikalleen. Kun hirsi on asemoitu tarkasti oikeaan paikkaan piirtojäljen avulla, niin salvoksen yläreunaaan sahataan ns. "rosvosahalla" terän paksuinen rako. Yläpuolelle tulee jäädä pieni painumavara, koska puu kutistuessaan tulee painumaan tiukemmin satulaan ja kiristää liitoksen. Jos painumavaraa ei ole, niin liitos jää kantamaan yläreunasta.

Kuva 6. Valmis salvos.

Kehikon aloitus

Hirsikehikon alinta kerrosta kutsutaan yleisesti nimellä pohjavarvi. Lämpimissä rakennuksissa pohjavarvin hirret yleensä halkaistaan, että saadaan tiivis, leveä ja tasainen pinta sokkelia vasten. Sokkelin levyinen tai sitä leveämpi hirsi ehkäisee sen, että seinää pitkin valuva vesi ei jää makaamaan hirren ja perustuksen väliin, vaan valuu hirttä pitkin maahan. Kylmissä rakennuksissa voidaan lähteä liikkelle myös täysillä hirsillä ilman halkaisua.

Meidän tapauksessamme alimmat hirret halkaistaan ja meidän piti valita hirsilistalta pohjavarviin sopivat puut. Valintasääntö (https://wikikko.info/wiki/Pohjavarvi ) kertoo, että pohjavarviin sopiva puu löydetään seuraavalla laskukaavalla:

Puolikkaat ovat keskimäärinen tyviläpimitta puoliksi ja keskimääräinen latvaläpimitta puoliksi. 

Hirsilistasta nähdään, että keskimääräinen latvaläpimitta on 31,75 ja keskimääräinen tyviläpimitta on 34,93. Jos näitä hieman pyöristetään, niin latvan keskiarvo on 32 ja tyven keskiarvo on 35. Tyven ja latvan keskiarvo on määritelmän mukaan: (32+35)/2 = 33,5cm. Hirsi nro 26 vastaa lähelle tuota paksuutta ja on muutenkin tasapaksu puu, joten se tullaan halkaisemaan vannesahalla puoliksi.

Alimman hirsikerran työstäminen kuitenkin aloitetaan ns. kakkospuusta/-puista. Tämä on siis hirsi/hirret, jotka tulevat pohjavarvissa olevien halkaistujen hirsien päälle. Koska laavussa yksi seinä on täysin avoin, niin "kakkospuita" ei tarvita tässä tapauksessa kuin yksi. Hirsilistan nro 13 tulee takaseinän alimmaksi hirreksi, joten se on meidän tapauksessa ns. kakkospuu. Kakkospuu tehdään ensin siksi, koska sen avulla määritetään ensimmäisen hirsikerran olkapääkorkeus.

Kakkospuu sahattiin vannesahalla siten, että sahauspinnan leveydeksi tuli 20cm. Tämä on yleisesti käytetty leveys perustuksissa, kuten esimerkiksi harkoissa. Kun sahauspinnasta mitattiin jäljelle jäävä hirren paksuus, niin saatiin 28cm. Tästä saadaan olkapään korkeus laskemalla 28/2 = 14cm. Halkaistava hirsi halkaistaan siten, että sille jää korkeutta 14 cm. Näin saamme pohjavarvista tasaisen ja hyvän alustan hirsikehikolle.

Kuva 1. Halkaistu sivuseinän alin puu.

Kuva 2. Päätyseinän alin puu.

Kuva 3. Sivuseinän halkaistu puu ja sen olkapääkorkeus.

KUVA TÄHÄN !

Kurssi alkaa

Tämä blogi kertoo käsinveistetyn hirsilaavun rakentamisesta kahden aikuisopiskelijan voimin. Molemmille hirsirakentaminen on melko uusi asia, joten oppimista riittää paljonkin. Onneksi hirsityömaalla on hyvä porukka ja ammattitaitoinen opettaja, joten ongelmista tullaan todennäköisesti selviämään ilman suurempaa draamaa. Suhtaudumme laavun tekemiseen innolla ja tavoitteemme on saada se valmiiksi 06/2019 mennessä.

Vaikka puhutaan hirren käsinveistämisestä, niin veistotyössä on yleensä käytössä muitakin kuin käsityökaluja. Hirrenveistäjän keskeisin työkalu on moottorisaha. Sen avulla voidaan hirren muoto veistää käytännössä valmiiksi asti. Pelkästään viimeistelytyö tehdään käsityökaluilla (esim. piilupetkele tai kirves). Muita mahdollisia käytössä olevia moottori-/sähkötyökaluja ovat mm. vannesaha, jyrsinkurso ja monitoimityökalu (multitool).

Osallistumme hirsirakentamiseen noin 2pv/viikossa ja yhteensä työpäiviä tulee olemaan kevään 2019 (helmikuu-toukokuu) aikana noin 25-30 kpl. Jatkamme tarvittaessa rakentamista kesäkuussa siten, että laavu voidaan luovuttaa asiakkaalle kesän 2019 aikana. Myöhemmin nähdään, että kuinka aikatauluarvio tulee pitämään.

Kurssin aikana tavoitteena on omaksua hirsirakentamiseen liittyviä hyviä ja toimivia työtapoja, sekä oppia tekemään salvokset ja varaukset siihen malliin, että niitä kelpaa esitellä muillekin. Jos jälki on siistiä ja huoliteltua, niin asiakas on todennäköisesti valmis maksamaan lopputuotteesta paremman hinnan.

Blogissa olevia asiavirheitä tullaan korjaamaan sitä mukaa kuin niitä huomataan ja ehditään korjaamaan. Alussa tulee niin paljon uutta asiaa, että sulattelu vie aikansa ja virheet voivat päätyä blogitekstiin. Yritämme kirjoittaa blogia rakentamisen rinnalla, että vaiheet saataisiin dokumentoitua, kun ne ovat vielä muistissa.

Hirsilista

Hirsilista on luettelo hirsistä, jotka ovat käytössä rakennuksen tekemiseen. Hirret numeroidaan ja niistä mitataan latvaläpimitta, tyven läpimitta ja pituus. Lisäksi voidaan merkitä mahdollisia huomioita hirrestä. Tyypillisiä huomioita ovat mm. lenkous, kuori (läpimitta mitattu kuoren päältä), koro, oksaisuus.

Kaikki huomiot kannattaa kirjata ylös, koska silloin hirsilistasta tulee informatiivisempi ja huomiot helpottavat hirren valintaa projektin aikana.

Kuva 1. Numeroidut hirret.

Kuva 2. Hirsilista.

Perustukset

Hirsilaavun perustus on ns. pölkkyperustus, joka tarkoittaa sitä, että rakennusten nurkkiin tulee pölkyt. Jos kyseessä on isompi rakennus, niin pölkkyjä voi sijoittaa myös väliin. Pölkkyperustuksen teko alkoi sillä, että ensin mittasimme laavun piirustustusten mukaisesti nurkkien paikat pihalle.

Mittaus suoritettiin siten, että ensin merkkasimme laavun etuosan pölkkyjen paikat. Tämän jälkeen asemoimme takaosan pölkyn ottamalla ristimitan vastakkaisen etupölkyn keskipisteeseen ja piirsimme mitan mukaisesti noin metrin mittaisen kaaren lumeen. Sitten otimme mitan saman sivun etupölkyn keskipisteeseen ja piirsimme samalla tavalla kaaren lumeen. Se piste, jossa kaaret kohtasivat kertoi meille takimmaisen pölkyn tarkan sijainnin. Samalla tavalla asemoimme myös toisen takapölkyn paikan. Kyllä matematiikka on ihmeellistä! 

Mittauksen jälkeen hakkasimme jään pois noista kohdista, että pölkyt saadaan tukevasti hiekan päälle. Lumen sulaminen pölkkyjen alta voisi aiheuttaa ongelmia myöhemmässä vaiheessa.

Sahasimme moottorisahalla hirrestä pätkiä ja laitoimme ne pystyyn merkatuille paikoille. Lopuksi laitoimme vielä lunta pölkkyjen juureen ja valelimme lumen vedellä, että pölkyt jäätyvät tukevasti paikalleen.

Kuva 1. Pölkkyjen asemointi.

Seuraavaksi asetimme pohjan keskelle matalan pölkyn, jonka päälle asetimme tasolaserin. Tasolaserin avulla pystyimme mittaamaan saman tason (koron) jokaiseen pölkkyyn.

Kuva 2. Pölkkyperustuksen korkeuden määritys

Laserista saamaamme korkoa tiputettiin alaspäin 15cm, jotta pohja ei tule liian korkealle. Riittävä korkeus on, että alimman hirren alle pääsee hyvin kurkistamaan. Piirsimme apuviivoja pölkyn ympäri 3-4 kpl. Tämä onnistui kahden vatupassiin avulla. Ensimmäinen vatupassi asetettiin viivan yläpuolelle vaateriin ja toinen vatupassi ensimmäisen alapuolelle. Apuviiva piirrettiin toisen vatupassiin asetettua vaateriin. Kun pölkky lyhennetään myöhemmin mitattuun pituuteen, niin apuviivat helpottavat moottorisahalla sahaamista.

Pölkkyjen lyhentämisen jälkeen mittasimme linjalaudan ja vatupassin avulla perustuksen. Mittaustulokset osoittivat perustuksen olevan täysin suorassa, joten tästä oli hyvä jatkaa.

Lyhennettyjen pölkkyjen päihin voidaan nyt merkata tarkasti rakennuksen nurkat. Hirsien keskilinjat kohdistetaan ja merkataan merkintälankaa (räpsyä) käyttämällä näiden nurkkien mukaisesti pölkkyperustuksiin. Kun viivat ovat näkyvillä perustuspölkyn sivulla, niin voidaan päälle asetettavan hirren keskilinja asemoida tämän merkin avulla kohdalleen.

Kuva 3. Rakennuksen nurkan tarkka kohta.

Kuvasta 3 nähdään, että yhden pölkyn asemointi ei onnistunut ihan keskelle, mutta tukipinta on aivan riittävä. Jos nurkka olisi osunut aivan pölkyn reunaan, niin pölkkyä olisi pitänyt siirtää ja tarkistaa kaikkien pölkkyjen paikat ja korkeudet laserin avulla uudelleen.

Speksit

"Siinä on speksit - miksi et jo veistä?" Tähän tyyliin kyseltiin jo aikoja sitten eräässä kappaleessa. Kuitenkin ennen kuin tartutaan moottorisahaan, niin on hyvä ensin pysähtyä miettimään askelmerkkejä.

Hirsirakennuksesta on hyvä olla olemassa jokin piirustus, koska se helpottaa asioiden miettimistä, tarkistamista ja mittaamista. Mitä ammattimaisemmin rakennus tehdään, niin sitä tarkemmin piirustukset tulee tehdä. Tietokoneella (esim. AutoCAD, CadWorks) tehtyä suunnitelmaa on helpompi päivittää kuin paperille mustekynällä piirettyä hahmotelmaa. Tietokoneohjelma monesti myös laskee sinulle valmiiksi mittoja (esim. ristimitta), joten saat ne valmiina, eikä sinun tarvitse laskea niitä käsin.

Meillä oli käytössä AutoCADilla tehdyt piirustukset, jotka tulostimen puuttuessa kopioitiin paperille käsin.

Kuva 1. Laavun piirustukset.

Laavu on edestä leveämpi kuin takaa, joten laavu avautuu hieman. Laavun leveys edessä  (nurkan keskeltä nurkan keskelle) on 3,5m ja takana 3m. Laavu on etureunasta korkeampi ja tämän muodon saamiseksi hirret ladotaan tyvet eteenpäin, niin etupuoli nousee automaattisesti kasaamisen aikana. Lyhyellä puulla tyven ja latvan paksuusero salvoksen kohdalla on tosin pieni, mutta hieman apua siitä tulee olemaan joka tapauksessa.

Laavun materiaalina meillä on pystyyn kuivaneita kuusia, jotka eivät ole laadultaan aivan ykkösluokkaa. Laavun hirsityyppi on pyöröhirsi ja salvostyyppinä käytetään satulasulkanurkkaa. https://www.youtube.com/watch?v=xP1pFcuNZtU

Teoriaa

Mitä käsinveistetystä hirrestä voi rakentaa? Periaatteessa kai melkein mitä tahansa, mutta käytettävän hirren koko kannattaa suhteuttaa rakennuksen kokoon. Ei ehkä ole järkeä rakentaa 1 neliön kokoista koirankoppia hirrestä, jonka tyvipaksuus on 50cm. Tai jonkun mielestä voi ollakin - makuasioita. Yleisimpiä hirrestä tehtyjä rakennuksia ovat laavut, rakoliiterit, saunat, mökit ja talot. Erilaisia hirsityyppejä ovat esim. pyöröhirsi, pelkkahirsi ja D-hirsi.

Pyöröhirsi on nimensä mukaisesti pyöreää. Pelkkahirrestä sahataan sivut suoriksi, jolloin puun pyöreys jää hirren ala- ja yläpintaan. D-hirrestä sahataan sisäsivu suoraksi. Hirren suorat seinät helpottavat sisärakentamista, koska esim. mökin keittiökaapisto on eri helppo kiinnittää suoraan seinäpintaan. Jos käytännön näkökulmaa ei huomioida, niin hirsityypin valinta on täysin makuasia.

Ennen varsinaista työn aloittamista oli syytä käydä läpi hieman hirsirakentamisen teoriaa, koska hirrenveistossa suunnittelu on tärkeässä osassa.

Parin tunnin teoriaosuudessa käytiin läpi mm. hirren valintaan liittyviä periaatteita, erilaisia aloitustyylejä ja kirjallisuutta.

Kuva 1. Hirsien valintaa.

           

Kuva 2. Aloitustavat.

Kuva 3. Hirren valintaa apuohjelman avulla.

Yksi hyvä opas hirrenveistoon löytyy sivustolta http://www.logbuilding.org/. Myös suomalaista kirjallisuutta löytyy:

Uudistunut perinteinen hirrenveisto

Tekijät: Hiltunen, Jarmo
Kustantaja: Rakennustieto Oy
Julkaistu: 2017
Kielet: suomi
Sivumäärä: 112
Tuotelaji: Kirjat
ISBN: 978-952-267-219-3