Tapitus

Hirsien vääntymistä ehkäistään ja seinien paikallaan pysymistä edesautetaan tapituksella. Tapituksessa kahden hirren läpi porataan reikä (32 tai 38 mm) ja reikään laitetaan puutappi. Tapin puumateriaalina tulee käyttää samaa puulajia ja kosteutta kuin mitä itse hirret ovat. Jos tappiaines on kosteampaa kuin hirsi, niin tapituksesta tulee väljä. Jos taas tuoreeseen hirteen tehdään tapitus kuivasta puusta, niin tappi voi jopa halkaista hirren. Tappiparin etäisyys toisistaan hirsiseinällä on noin 1,5-2,0 m.

 Laavussa tapitamme takaseinän kahdella tapilla ja sivuseinän yhdellä tapilla. Poraaminen kannattaa tehdä huolellisesti, että pora menee puuhun kohtisuorassa. Vinoon tehty poraus saattaa pahimmassa tapauksessa tulla näkyville varauksen reunasta. Poran suoruus kannattaa tarkistaa esim. pienellä vatupassilla poran upottua muutaman sentin puun sisälle. Jos pora lähtee menemään vinoon, niin reikää ei kannata ajaa loppuun asti, vaan tehdä viereen uusi reikä.

Kuva 1. Tapin reiän poraaminen.

Kuva 2. Tapin reiän koko, paikka ja etäisyys hirren päästä sivuseinässä.

Välineet

Hirrenveistossa tarvitaan jonkin verran erityistyökaluja ja tämän lisäksi normaaleja rakentamisessa käytettäviä apuvälineitä.

Esittelen täällä meillä käytössä olevat välineet ja niiden käyttötarkoitukset. Laitan näkyville myös työvälineiden arviohintoja. Työkaluissa on paljon hintaeroja ja jokainen voi itse päättää, että minkä työkalun kohdalla haluaa maksaa laadusta. Veistotyökalujen (esim. taltta, piilupetkele) laadussa ei kannata tinkiä, koska huonolla työkalulla työstä ei vaan tule mitään. Tämän on saanut kokeilla käytännössä veistämisen aikana, kun on saanut testata erilaisia työkaluja.

Jos omaa kädentaitoja, niin osan työkaluista voi tehdä myös itse. Esim. säädettävä hollihaka on kohtuullisen helppo valmistaa itse, jos käytössä on hitsauskone. Myös latvankohottaja on yksinkertainen valmistaa.

Kaikkia listattuja työvälineitä ei tietenkään tarvitse ostaa, eikä hankintalista ole mitenkään ehdoton. Työvälineen puutetta voi soveltaa monin tavoin. Esim. latvankohottajan voi korvata määrämittaisella puupalikalla ja parilla tuella. Säädettävän hollihaan sijaan voi käyttää taivutettua harjaterästä. Hyvät apuvälineet kuitenkin säästävät aikaa pitkässä juoksussa, koska niitä pystyy säätämään tarkasti ja nopeasti millin tarkkuudella.

Moottorisaha
Hirsien katkaisuun ja muotojen karkeaan veistämiseen. Tässä on eduksi, jos saha on suhteellisen kevyt, mutta silti tehokas. Hinta noin 600 eur.

Tarkkuuskynävara tai tarkkuusharppi
Varauksen ja salvoksen piirtäminen kertapudotuksena. Välineestä riippuen hinta 100-500 eur.

Linjalanka eli "räpsy"
Hirsien keskilinjan merkkaamiseen. Hinta noin 10 eur.

Vatupassi
Puun risteävien nurkkien keskilinjan merkkaamiseen. Toimii apuna myös satulan suorien osien piirtämisessä. Tarvitaan lyhyempi (30-40 cm) ja pidempi (100 cm) passit. Hinnat: 5/20 eur.

Merkkauskynä
Satuloiden ja keskilinjojen merkkaukseen. Kyniä on eri värisiä. Tummassa puussa näkyy parhaiten punainen väri. Kynän tulee olla säänkestävä. Hinta 10 eur.

Kourutaltta
Salvosten ja varausten viimeistelyyn. Ehdottomasti pitää olla sepän tekemä tai muuten laadukas työväline! Hinta 75 eur.

Piilupetkele
Satuloiden viimeistelyyn eli piiluttamiseen. Hinta 130 eur.

Multitool eli monitoimityökalu
Salvosten tarkkojen rajojen sahaus (puun syiden katkaisu). Sähkökäyttöinen 50 eur, akkukäyttöinen 150 eur.

Iso nuija/leka (muovia tai puuta)
Salvoksen paikalleen lyöminen. Hinta 100 eur. Pölkynpätkä 0 eur.

Rosvosaha eli pistosaha
Salvoksen ja varauksen kantavan kohdan sahaukseen. Sahalla voidaan sahata hirsien välistä kantavaa puuainesta pois ilman, että hirttä nostetaan pois paikaltaan. Sahausta helpottaa, jos saha on vetävähampainen. Hinta 20 eur.

Latvankohottaja eli hirsisatula
Hirren varauksen säätäminen. Hinta 100 eur. Voidaan kohtuullisen helposti tehdä myös itse puusta ja kierretangosta.

Säädettävä hollihaka
Puun paikalleen lukittaminen piirtämisen aikana. Tarvitaan 2 kpl. Hinta 35 eur/kpl.

Rullamitta
Kaikenlaiseen mittaamiseen. Hinta 10 eur.

Taittomitta eli nivelmitta
Helpottaa pienten etäisyyksien yksin mittaamista. Hinta 5 eur.

Kuva 1. Käsityökalujen hintoja Takomo Rautahovissa.

Piilutus

Piiluttaminen on vanha hirren työstötapa, jolla on parannettu puun sääkestävyyttä. Puuta sahattaessa puun solukko rikkoontuu ja karheaan sahauspintaan tarttuu helpommin vettä ja epäpuhtauksia. Tämä korostuu etenkin kun puuta sahataan/harjataan moottorisahalla.

Piilutuksessa hirren pinta muotoillaan pienelle lainemaiselle kuviolle. Samalla pinnasta tulee sileä ja viimeistellyn näköinen. Työvaiheessa käytetään kohteesta riippuen piilupetkelettä tai piilukirvestä. Piilukirvestä käytetään pelkkahirsiseinän piilutuksessa ja piilupetkelettä nurkkien piilutuksessa.

Kuva 1. Satulan piiluttaminen piilupetkeleellä.

Kuorintaa

Tyypillisesti hirsirakennukseen käytettävät puut kaadetaan sydäntalvella. Talvella kaadetut puut saadaan puhtaampana veistopaikalle, koska lumi suojaa puita. Jos havupuuta kaadetaan kesällä, niin vaarana on puun sinistyminen.

Hirret pitää kuoria työstämistä varten. Kuoriminen edesauttaa puun kuivumista ja mahdollistaa myös hirren pintaan piirtämisen. Kuoriminen on helpointa tehdä kun auringon paisteen vaikutuksesta puun pinta alkaa hieman sulaa. Maalis-/huhtikuu on hyvää aikaa kuorimiselle.

Kuva 1. Hirren kuorimista kuorimaraudalla.

Kuva 2. Kuorinnan apuväline Vuolu-Veikko.

Kuorimisessa voidaan käyttää kuorimarautaa, petkelettä tai sitten koneellisia apuvälineitä. Koneellisesti poistoa voidaan tehdä esim. rälläkään kytkettävän kuorimalaikan avulla. Myös moottorisahaan kytkettäviä vastaavia apuvälineitä on saatavilla.

Pienet määrät puita kuorii suhteellisen helposti käsityökaluilla (kuorimarauta, petkele). Oman kokemukseni mukaan päivässä kuorii suunnilleen 15-30 m puuta. Paljon riippuu siitä, että miten oksaista puu on ja miten paljon oksantynkiä haluaa siistiä kuorimisen aikana. Puiden valinnalla on kuorimiseen suuri vaikutus. Jos käytät pelkästään oksatonta tyvitukkia, niin kuoriminen on tietysti helppoa, mutta rakennuksesta voi tulla "tylsän" näköinen, koska puussa olevat yksityiskohdat (isot oksat, epämuodostumat) puuttuvat  täysin.

Laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi hirsiä tulisi kuivattaa pari vuotta. Vaikka ensimmäisen kesän jälkeen hirsien paino putoaa selvästi, niin silti puuhun jää vettä vielä solujen sisään. Yhden kuivatuskesän jälkeen puun kosteus voi pudota aina 20% asti, mutta sitä pienemmän kosteusprosentin saavuttamiseksi vaaditaan pidempi kuivumisaika. Hirsiä tulisi kuivattaa peitettynä taapelissa, joka on tuulisella, mutta ei liian aurinkoisella paikalla.

Meidän laavuhirtemme ovat pystyyn kuivaneita puita. Puut ovat käytännössä kuolleet jonkin taudinaiheuttajan takia metsään ja tämän seurauksena puissa on lahovikaa. Laavukäyttöön nämä välttävät kuitenkin aivan hyvin ja tulevat kestämään varmasti 20-30 vuotta. Ainespuuna kyseiset puut olisivat päätyneet kuitupinoon ja sitä kautta sellukattilaan. Laavussa puille saadaan parempi käyttöarvo.

Satula

Käytettävä nurkkatyyppi laavussa on satulasulkanurkka. Tässä tekstissä perehdytään satulan piirtämiseen ja veistämiseen.

Tarkkuuskynävara mahdollistaa työstettävään hirteen tehtävien merkintöjen tekemisen kerralla. Tämä tarkoittaa sitä, että hirttä ei tarvitse kuin kerran käyttää seinällä piirrettävänä ja sen jälkeen se on valmis sovitettavaksi paikalleen. Satulan voidaan käsittää olevan osa salvosta, joka mahdollistaa nurkkaliitoksen kiristymisen. Blogitekstissä varaus (https://hirsihemmot.blogspot.com/2019/03/varaus.html) sivutaan osittain satulan tekemistä.

Satulan piirtämisessä käytetään apuna työstettävän hirren keskilinjaa ja risteävän puun keskilinjaa. Tämä risteys on satulan keskikohta. Satulan leveys määritetään hirsilistan paksuimman tyven mukaan. Hirsilistamme mukaan paksuin tyvi on kooltaan 40 cm. Mitoitamme hieman pelivaraa ja päätämme satulan leveydeksi 44 cm. Satulan keskikohta asettuu risteävän puun keskilinjasta 22 cm kummallekin puolelle. Tämä on satulan ns. "suora osuus". Satula käsittää suoran osuuden lisäksi myös kaarevan osuuden, joka on saman pituinen kuin suora osuus. Koko satulan pituus tässä tapauksessa on siis 88 cm. On tärkeää, että satulan suora osuus on riittävän pitkä. Jos risteävä puu ei mahdu satulaan, niin se "pakenee" pois keskilinjasta painuessaan.

Kuva 1. Hirren keskilinja ja satula.

Satulan yläreuna piirretään keskilinjasta 6 cm sivuun molemmin puolin. Satulan korkeus on sama kuin hirren olkapään korkeus.

Kuva 2. Satulan sahaamista alimpaan hirsikertaan. Poikkeuksellisesti tässä sahaus tehdään päätyyn asti, koska kyseessä alin hirsi.

Kuva 3. Satulan kaarevaa ja suoraa osuutta.

Kuva 4. Satula valmiissa salvoksessa.

Valmiista salvoksesta nähdään, että salvoksen yläpuoli menee varauksen poiston verran satulalinjan yläpuolelle.

Varaus

Alimmassa hirsikerrassa ei vielä tarvinnut piirtää/veistää varausta, mutta sen tekeminen oli meillä edessä, kun aloimme työstämään sivuseinien ensimmäisiä täysiä hirsiä.

Hirsilistasta valittiin sivuseinien hirsiksi numerot 5 (565 cm) ja 11 (560 cm). Nämä valittiin, koska nämä olivat lähelle saman paksuisia ja hirsissä oli riittävästi pituutta kahteen pölkkyyn. Ensimmäinen tehtävä oli katkaista hirret keskeltä poikki. Katkaisun jälkeen hirsien tyvipuoliskot nostettiin paikalleen. Etupuolen paikalleen asemoinnissa käytettiin apuna latvankohottajaa. Hirren lenkous kannattaa kääntää osoittamaan sivulle, jotta se häiritsee mahdollisimman vähän varauksen tekemistä.

Latvankohottajan avulla hirsien väliin rako säädetiin tasaiseksi (15 cm) kummastakin päästä. Jos rako ei ole tasainen, niin hirren varausta ei voi piirtää, tai sitten varauksen leveys muuttuu hirren päädyissä.

Kuva 1. Hirren asemointi latvankohottajan avulla.

 Kun hirsi on oikeassa asennossa, niin sen keskikohta merkitään ja hirren päätyyn sekä yläpuolelle "räpsäytetään" linjalangan avulla keskilinja. Tämä keskilinja on hirren satulan keskikohta, joka tullaan työstämään hirteen.

Kun tarvittavat merkinnät on tehty, niin  työstettävä hirsi asemoidaan tarkasti paikalleen hirren keskilinjojen mukaisesti. Tämän jälkeen voidaan siirtyä piirtovaiheeseen, jossa käytetään kolmea erilaista mittaa:

1. ulkonurkan piirtoväli (UN)
2. varauksen piirtoväli (V)
3. salvoksen piirtoväli (S)

Kuva 2. Käytettävät piirtovälit. Kuvassa näkyy kaksi hirren keskilinjaa, koska ensimmäisessä keskilinjan mittauksessa tuli laskentavirhe.

Ensin piirsimme varauksen ja päätimme käyttää 1,5 cm varauksen poistoa, joka tekee hirteen noin 9 cm levyisen varauksen. Varauksen poisto tarkoittaa käytännössä sitä, että kuinka syvälle päälle tuleva hirsi asettuu. Käytettävä varauksen leveys pitää suhteuttaa hirren kokoon ja tässä tapauksessa varauksen leveys vaikutti sopivalle, kun kyseessä oli noin 40 cm hirsi.

Harppiin asetetaan varauksen piirrossa 13,5 cm, joka saadaan kun hirsien väliin jäävästä raosta vähennetään varauksen poisto (15 cm - 1,5 cm = 13,5 cm). Ennen kuin varausta aletaan piirtämään, niin varauksen leveyttä kannattaa testata eri kohtaa hirttä. Testaus tehdään tekemällä pienet merkit hirren molemmilla puolille ja mittaamalla merkkien välimatka. Tällä toimenpiteellä varmistutaan siltä, että varaus on toimiva.

Salvoksen piirrossa piirtoväliä pienennetään 6mm alivarauksen takia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että varaukseen jää rako, koska nurkka jää kantamaan. Hirsien painuessa/kuivuessa varaus painuu täysin kiinni ja nurkista tulee täysin tiiviit.

Ulkonurkka piirretään 10mm isommalla harppivälillä kuin varaus. Tätä tapaa tarvitsisi käyttää vain lämpimässä rakennuksessa, koska lämpimässä rakennuksessa ulkonurkan puun kosteus (ilmankosteus) on erilainen kuin sisänurkan ja varauksen. Jos asiaa ei huomioida lämpimässä rakennuksessa, voi tämä aiheuttaa sen, että hirsi jää kantamaan ulkonurkastaan. Kylmässä rakennuksessa tätä ongelmaa ei tule, mutta käytimme kuitenkin ulkonurkan piirtämisessä isompaa harppiväliä.

Koska laavussa ei ole etuseinää, niin etuseinän päätyyn piti piirtää pieni pätkä myös salvoksen piirtovälillä. Tämä tehtiin siksi, että hirteen saadaan tehtyä ns. kynsi, joka jää kantamaan alivarauksessa ja pitää hirren paikallaan. Kynnen pituus on noin 5-10 cm. Kynsi tehdään tarkoituksella lyhyeksi, että se murtuu kehikon painuessa ja hirsien asettuessa lopulliseen varaukseen.

Kun hirteen on piirretty kaikki merkinnät (varaus, salvos ja satula), niin hirsi otetaan pukkien päälle. Ennen pukkien päälle nostamista on hyvä varmistaa, että kaikki piirretyt viivat ovat näkyvissä, koska viivojen puuttuessa on edessä hirren uudelleen asemointi täysin samalle paikalle, jossa piirtäminen tehtiin.

Sahaaminen kannattaa tehdä seuraavassa järjestyksessä: 

1. salvoksen karkea sahaus (salvoksen pohjaan ei tehdä vielä ilmatilaa, vaan sahataan suoraksi)
2. varuksen sahaus
3. satulan sahaus
4. salvoksen viimeistely

Tämä järjestys on hyvä siksi, koska satulan sahaus muuttaa salvoksen muotoa. Jos taas satula sahattaisiin ensin, niin samalla häviäisi salvoksen piirtoviivat.

Kuva 3. Salvoksen karkean muodon sahaus.

Varauksen sahaaminen tehdään moottorisahalla vetävällä terällä. Tässä vaiheessa on eduksi pieni moottorisaha, jossa on kapea ketju. Sahaus tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin sahataan tarkasti viivaa pitkin laipan levyiset urat noin 2 cm syvyyteen. Tämän jälkeen sahaa kallistetaan noin 60 asteen kulmaan ja sahataan viistosti molemmilta puolilta varauksen keskilinjaa tavoitellen. Sahauksen tarkoituksena on irroittaa "kolmiorima" varauksesta.

Kuva 4. Varauksen sahaaminen.

Lopuksi varauksen reunat ja pohja siistitään taltalla. Tämän jälkeen voidaan sahata satulat ja viimeistellä salvokset sahaamalla niihin ilmatilat. Lopuksi satulan reunat viimeistellään taltalla. Satulan muodossa on tärkeää muotoilla satulan yläosa riittävän jyrkäksi (heikoksi), että hirren painuessa pinta antaa periksi ja murtuu. Ohutta pintaa on myös helpompi sahata pistosahalla, kun hirsi asetetaan paikalleen.

Kuva 5. Hirsi asemoitu paikalleen.

Salvos

Hirsien liitoskohtaa kutsutaan nimellä salvos ja niiden tekekeminen oli meillä tänään edessä. Homma lähti liikkelle siten, että mittasimme ensin takaseinän alimman puun tarkasti paikalleen. Puu piti asemoida keskelle satulaa ja myös pituussuunnassa keskelle sivuseiniä siten, että ylitys on molemmilta puolilta seinää samanlainen.

Kuva 1. Puun asemointi.

Kun puu oli asemoitu oikeaan paikkaan, niin seuraava vaihe oli salvoksen piirtäminen. Piirtämisessä käytetään käytetään erikoistyökalua, jota kutsutaan nimellä tarkkuuskynävara. Tarkkuuskynävara muistuttaa harppia, jossa on kaksi vatupassia. Vatupassien avulla harppi saadaan pidettyä piirtämisen aikana pystyssä molempiin suuntiin. Piirtäminen on erittäin kriittinen vaihe, joten se kannattaa tehdä huolellisesti! Huonosti tehty piirtovaihe saattaa pahimmassa tapauksessa pilata koko hirren. Tarkkuuskynävaran käyttö on aluksi aika hankalan tuntuista, mutta muutaman salvoksen jälkeen siihen tulee kyllä rutiinia ja homma alkaa sujua.

Kuva 2. Eräs malli tarkkuuskynävarasta.

Piirtämisessä käytetty harppiväli saatiin mittaamalla korkus pölkkyperustuksen päältä halkaistun hirren pintaan. Korkus oli molemmissa nurkissa 14cm. Salvoksessa käytetään ns. alivarausta, jossa nurkan kohdalla varaus piirretään noin 6mm pienemmäksi kuin hirren varauksessa. Koska meillä oli kyseessä alin hirsikerta, niin hirren varausta ei tarvinnut piirtää, pelkästään salvokset. Harppiin asetettiin piirtoväliksi 14cm - 0,6cm = 13,4cm, jolla saatiin piirrettyä haluttu alivaraus salvokseen.

Kuva 3. Pirretty salvos.

Tarkkuuskynävaran avulla kopioidaan ylemmän hirren muoto alempaan. Piirtäessä siis kopioituu kaikki hirren pinnassa olevat muodot esim. oksankohdat. Tarkkuuskynävara tekee molempiin hirsiin piirtojälken kerralla, mutta vain ylemmemmästä hirrestä työstetään puuta pois. Alempaan hirteen tuleva piirtojälki auttaa meitä vain asemoimaan hirsi uudelleen täysin samaan kohtaan.

Seuraava vaihe oli salvoksen sahaaminen. Salvosten työstöä varten hirsi nostetaan pois paikaltaan pukkien päälle ja käännetään "selälleen". Ensimmäinen vaihe salvosten tekemisessä on se, että salvosten reunat työstetään tarkasti taltalla tai ns. monityökalulla. Työvaihe ehkäisee sen, että reuna ei repeä/tikkuunnu sahattaessa sitä moottorisahalla.

Kuva 4. Multitool-työkalu.

Reunojen rajaamisen jälkeen otettiin käyttöön moottorisaha, jolla tehtiin ensin salvoksen karkea puun poisto. Sahaus suoritetaan kuudessa osassa molemmin puolin runkoa. Ensin sahattiin salvoksen sivut noin puoleen väliin puun paksuutta ja lopuksi salvoksen pohja (tai oikeammin yläpuoli) pistosahaamalla. Jos sahaus onnistuu hyvin, niin tuloksena siitä irtoaa yhtenäinen puupala.

Karkean irroituksen jälkeen salvosta muotoillaan laipan kärjellä. Tavoitteena on saada piirretyn alueen mukainen pala irroitettua mahdollisimman hyvin. Salvoksen muotoa voi tarkistaa esim. vatupassin sivulla, että salvos ei jää "kantamaan" mistään kohtaa. Hyvin tehty salvos on kuppimainen ja siellä on liitokselle painumistilaa/eristystilaa.

Kuva 5. Salvoksen sahaus.

Kun salvoksen muoto on saatu moottorisahalla lähelle valmista, niin loppusilaus tehdään taltalla. Työvaiheessa voi käyttää tasapäistä talttaa tai kourutalttaa. Taltan avulla saadaan salvokseen viimeistelty jälki. Talttauksen jälkeen hirsi voidaan asettaa paikalleen. Kun hirsi on asemoitu tarkasti oikeaan paikkaan piirtojäljen avulla, niin salvoksen yläreunaaan sahataan ns. "rosvosahalla" terän paksuinen rako. Yläpuolelle tulee jäädä pieni painumavara, koska puu kutistuessaan tulee painumaan tiukemmin satulaan ja kiristää liitoksen. Jos painumavaraa ei ole, niin liitos jää kantamaan yläreunasta.

Kuva 6. Valmis salvos.

Kehikon aloitus

Hirsikehikon alinta kerrosta kutsutaan yleisesti nimellä pohjavarvi. Lämpimissä rakennuksissa pohjavarvin hirret yleensä halkaistaan, että saadaan tiivis, leveä ja tasainen pinta sokkelia vasten. Sokkelin levyinen tai sitä leveämpi hirsi ehkäisee sen, että seinää pitkin valuva vesi ei jää makaamaan hirren ja perustuksen väliin, vaan valuu hirttä pitkin maahan. Kylmissä rakennuksissa voidaan lähteä liikkelle myös täysillä hirsillä ilman halkaisua.

Meidän tapauksessamme alimmat hirret halkaistaan ja meidän piti valita hirsilistalta pohjavarviin sopivat puut. Valintasääntö (https://wikikko.info/wiki/Pohjavarvi ) kertoo, että pohjavarviin sopiva puu löydetään seuraavalla laskukaavalla:

Puolikkaat ovat keskimäärinen tyviläpimitta puoliksi ja keskimääräinen latvaläpimitta puoliksi. 

Hirsilistasta nähdään, että keskimääräinen latvaläpimitta on 31,75 ja keskimääräinen tyviläpimitta on 34,93. Jos näitä hieman pyöristetään, niin latvan keskiarvo on 32 ja tyven keskiarvo on 35. Tyven ja latvan keskiarvo on määritelmän mukaan: (32+35)/2 = 33,5cm. Hirsi nro 26 vastaa lähelle tuota paksuutta ja on muutenkin tasapaksu puu, joten se tullaan halkaisemaan vannesahalla puoliksi.

Alimman hirsikerran työstäminen kuitenkin aloitetaan ns. kakkospuusta/-puista. Tämä on siis hirsi/hirret, jotka tulevat pohjavarvissa olevien halkaistujen hirsien päälle. Koska laavussa yksi seinä on täysin avoin, niin "kakkospuita" ei tarvita tässä tapauksessa kuin yksi. Hirsilistan nro 13 tulee takaseinän alimmaksi hirreksi, joten se on meidän tapauksessa ns. kakkospuu. Kakkospuu tehdään ensin siksi, koska sen avulla määritetään ensimmäisen hirsikerran olkapääkorkeus.

Kakkospuu sahattiin vannesahalla siten, että sahauspinnan leveydeksi tuli 20cm. Tämä on yleisesti käytetty leveys perustuksissa, kuten esimerkiksi harkoissa. Kun sahauspinnasta mitattiin jäljelle jäävä hirren paksuus, niin saatiin 28cm. Tästä saadaan olkapään korkeus laskemalla 28/2 = 14cm. Halkaistava hirsi halkaistaan siten, että sille jää korkeutta 14 cm. Näin saamme pohjavarvista tasaisen ja hyvän alustan hirsikehikolle.

Kuva 1. Halkaistu sivuseinän alin puu.

Kuva 2. Päätyseinän alin puu.

Kuva 3. Sivuseinän halkaistu puu ja sen olkapääkorkeus.

KUVA TÄHÄN !

Kurssi alkaa

Tämä blogi kertoo käsinveistetyn hirsilaavun rakentamisesta kahden aikuisopiskelijan voimin. Molemmille hirsirakentaminen on melko uusi asia, joten oppimista riittää paljonkin. Onneksi hirsityömaalla on hyvä porukka ja ammattitaitoinen opettaja, joten ongelmista tullaan todennäköisesti selviämään ilman suurempaa draamaa. Suhtaudumme laavun tekemiseen innolla ja tavoitteemme on saada se valmiiksi 06/2019 mennessä.

Vaikka puhutaan hirren käsinveistämisestä, niin veistotyössä on yleensä käytössä muitakin kuin käsityökaluja. Hirrenveistäjän keskeisin työkalu on moottorisaha. Sen avulla voidaan hirren muoto veistää käytännössä valmiiksi asti. Pelkästään viimeistelytyö tehdään käsityökaluilla (esim. piilupetkele tai kirves). Muita mahdollisia käytössä olevia moottori-/sähkötyökaluja ovat mm. vannesaha, jyrsinkurso ja monitoimityökalu (multitool).

Osallistumme hirsirakentamiseen noin 2pv/viikossa ja yhteensä työpäiviä tulee olemaan kevään 2019 (helmikuu-toukokuu) aikana noin 25-30 kpl. Jatkamme tarvittaessa rakentamista kesäkuussa siten, että laavu voidaan luovuttaa asiakkaalle kesän 2019 aikana. Myöhemmin nähdään, että kuinka aikatauluarvio tulee pitämään.

Kurssin aikana tavoitteena on omaksua hirsirakentamiseen liittyviä hyviä ja toimivia työtapoja, sekä oppia tekemään salvokset ja varaukset siihen malliin, että niitä kelpaa esitellä muillekin. Jos jälki on siistiä ja huoliteltua, niin asiakas on todennäköisesti valmis maksamaan lopputuotteesta paremman hinnan.

Blogissa olevia asiavirheitä tullaan korjaamaan sitä mukaa kuin niitä huomataan ja ehditään korjaamaan. Alussa tulee niin paljon uutta asiaa, että sulattelu vie aikansa ja virheet voivat päätyä blogitekstiin. Yritämme kirjoittaa blogia rakentamisen rinnalla, että vaiheet saataisiin dokumentoitua, kun ne ovat vielä muistissa.

Hirsilista

Hirsilista on luettelo hirsistä, jotka ovat käytössä rakennuksen tekemiseen. Hirret numeroidaan ja niistä mitataan latvaläpimitta, tyven läpimitta ja pituus. Lisäksi voidaan merkitä mahdollisia huomioita hirrestä. Tyypillisiä huomioita ovat mm. lenkous, kuori (läpimitta mitattu kuoren päältä), koro, oksaisuus.

Kaikki huomiot kannattaa kirjata ylös, koska silloin hirsilistasta tulee informatiivisempi ja huomiot helpottavat hirren valintaa projektin aikana.

Kuva 1. Numeroidut hirret.

Kuva 2. Hirsilista.

Perustukset

Hirsilaavun perustus on ns. pölkkyperustus, joka tarkoittaa sitä, että rakennusten nurkkiin tulee pölkyt. Jos kyseessä on isompi rakennus, niin pölkkyjä voi sijoittaa myös väliin. Pölkkyperustuksen teko alkoi sillä, että ensin mittasimme laavun piirustustusten mukaisesti nurkkien paikat pihalle.

Mittaus suoritettiin siten, että ensin merkkasimme laavun etuosan pölkkyjen paikat. Tämän jälkeen asemoimme takaosan pölkyn ottamalla ristimitan vastakkaisen etupölkyn keskipisteeseen ja piirsimme mitan mukaisesti noin metrin mittaisen kaaren lumeen. Sitten otimme mitan saman sivun etupölkyn keskipisteeseen ja piirsimme samalla tavalla kaaren lumeen. Se piste, jossa kaaret kohtasivat kertoi meille takimmaisen pölkyn tarkan sijainnin. Samalla tavalla asemoimme myös toisen takapölkyn paikan. Kyllä matematiikka on ihmeellistä! 

Mittauksen jälkeen hakkasimme jään pois noista kohdista, että pölkyt saadaan tukevasti hiekan päälle. Lumen sulaminen pölkkyjen alta voisi aiheuttaa ongelmia myöhemmässä vaiheessa.

Sahasimme moottorisahalla hirrestä pätkiä ja laitoimme ne pystyyn merkatuille paikoille. Lopuksi laitoimme vielä lunta pölkkyjen juureen ja valelimme lumen vedellä, että pölkyt jäätyvät tukevasti paikalleen.

Kuva 1. Pölkkyjen asemointi.

Seuraavaksi asetimme pohjan keskelle matalan pölkyn, jonka päälle asetimme tasolaserin. Tasolaserin avulla pystyimme mittaamaan saman tason (koron) jokaiseen pölkkyyn.

Kuva 2. Pölkkyperustuksen korkeuden määritys

Laserista saamaamme korkoa tiputettiin alaspäin 15cm, jotta pohja ei tule liian korkealle. Riittävä korkeus on, että alimman hirren alle pääsee hyvin kurkistamaan. Piirsimme apuviivoja pölkyn ympäri 3-4 kpl. Tämä onnistui kahden vatupassiin avulla. Ensimmäinen vatupassi asetettiin viivan yläpuolelle vaateriin ja toinen vatupassi ensimmäisen alapuolelle. Apuviiva piirrettiin toisen vatupassiin asetettua vaateriin. Kun pölkky lyhennetään myöhemmin mitattuun pituuteen, niin apuviivat helpottavat moottorisahalla sahaamista.

Pölkkyjen lyhentämisen jälkeen mittasimme linjalaudan ja vatupassin avulla perustuksen. Mittaustulokset osoittivat perustuksen olevan täysin suorassa, joten tästä oli hyvä jatkaa.

Lyhennettyjen pölkkyjen päihin voidaan nyt merkata tarkasti rakennuksen nurkat. Hirsien keskilinjat kohdistetaan ja merkataan merkintälankaa (räpsyä) käyttämällä näiden nurkkien mukaisesti pölkkyperustuksiin. Kun viivat ovat näkyvillä perustuspölkyn sivulla, niin voidaan päälle asetettavan hirren keskilinja asemoida tämän merkin avulla kohdalleen.

Kuva 3. Rakennuksen nurkan tarkka kohta.

Kuvasta 3 nähdään, että yhden pölkyn asemointi ei onnistunut ihan keskelle, mutta tukipinta on aivan riittävä. Jos nurkka olisi osunut aivan pölkyn reunaan, niin pölkkyä olisi pitänyt siirtää ja tarkistaa kaikkien pölkkyjen paikat ja korkeudet laserin avulla uudelleen.